Tiistai 24.11.09
Rakas päiväkirja! Aloitan nyt täällä emännän sivustossa oman päväkirjan, kun tuo emäntä on niin kiireinen, ettei kirjoita tänne mitään. Juu, olen ihan luvan kanssa täällä tekstiä raapustelemassa.
Emäntä sanoi, että sen kun vaan, kunhan lopetan kaikki muut koiruudet.
Ajatella, se sanoi, että teen koiruuksia. Siis KOI-RUUK-SIA! Minä en ole koira, sen verran pitäisi ihmisenkin ymmärtää.
Ja minun tuommoisesta sanomisesta pitäisi loukkaantua, mutta Puh mokoma, siis tuo meidän koira siitä loukkaantui. Hän kun ei pidä siitä, että kissan tekemisiä sanotaan KOIRUUKSIKSI.
Ai, että mitäkö minä tein? No en oikeastaan mitään. Mitä nyt vähän lirautin eteisen lattialle. Emäntä siitä oikein suuttui. Minun oli pakko rynnätä piiloon, kun se emäntä hurjistuneena putsasi lattiaa. Sillä oli muka kiire bussiin. Ajatella, kummallisia nuo ihmiset, pitää lähteä kukonlaulun aikaan bussille. Niin kuin nyt tänäkin aamuna muka jo 06.56-bussille. Olisi vaan nukkunut sikeitä. Niin minäkin tein niin heti kun se emäntä oli häipynyt ulko-ovesta. Mennessään se mutisi jotain, että pitää mennä ruokarahojakin tienaamaan. Kyllä se muistaa, että olen tosi hyvä hiirikissa, mutta mitäs toi meidät pois maalta. Saisin minä siellä itsekin kiinni mureata hiiripaistia. Täällä kaupungissa pitää vaan tyytyä ties mihin.
Sillä oli miuuulla, siis mulla, mi-nul-la kyllä syytä kiukutteluunkin. En ollut saanut KUNNON ruokaa pariin päivään. Tai no tarkkaan sanoen yhteen päivään ja yhteen yöhön, no se on kai vuorokausi. Siis tosi piiitkä aika. Siis aika piiitkä aika. Mulla oli ruokakipossa VAIN Pirkan häränliha-raksuja. Semmoisia halpoja. Mitä nyt pari euroa kilo. Kitekat oli loppunut ja emäntä laittoi mulle kyllä Pirkan häränlihaa hyytelössä pussillisen, mutta tiputteli joukkoon niitä Pirkan HALPOJA raksuja. Yh! Vähempikin jo harmittaa. Varsinkin kun pari viikkoa söin just erilaisia Royal Canin -herkkuja. Semmoisia, joita emäntä oli ostanut ihan mua varten messuilta. Ja sitten se kehtaa tiputtaa munt kerralla Pirkan köyhiä raksuja mussuttamaan.
Olis ollut edes Whiskas-pusseja.
Vaan muistaa se nyt, emäntä meinaan, että ei hyvä seuraa, jos murkinat on noin huonoja.
Ennen lähtöään aamulla se nimittäin kaivoi jostain esiin Latz-pakkauksen, josta se laittoi mun ruokakippoon kunnollisia kananliharaksuja. Että silleen.
Varmemmaksi vakuudeksi tämän tässä allekirjoittaa Mikku - aito kissa.
