Keskiyön kävelylenkki Helsingissä

22.1.09

Tässä heti ensimmäisenä emännän ottama kuva maisemasta mihin lähdettiin. Ihan nätti paikka, eikös vaan.
Hätä ei lue kelloa, ei ainakaan koiran hätä. Siispä halusin lenkille, vaikka keskiyöllä. Tosin ei minulla nyt niin kauhea hätä ollut, mutta laskin, että kolmas varsinainen ulkoilulenkki oli vielä tekemättä. Joku on väittänyt, etten muka osaa laskea. Vaan minäpä osaan, ainakin kolmeen. Sitäpaitsi saavutetuista eduista ei pidä luopua, eivät ihmisetkään luovu esimerkiksi kahvitauoistaan etc. En minäkään niin totta kuin olen Nalle Puh aio luopua kolmesta kunnollisesta ulkoilulenkistä päivässä.

Tämä tosin on emännän blogi, mutta hän on antanut minulle luvan kertoilla tässä välillä asioistani. Nyt sitten kerron tästä yökävelyretkestä.

Satoi aika lailla lunta, kun tulimme ulos. Ja niitä lumipalleroita alkoi heti kohta muodostua varpaitteni välissä. Emäntä olisi halunnut minusta kunnon poseerauskuvan lumisateessa, mutta ei minulla semmoiseen ole aikaa. Pitää tutkia kaikki jäljet ja hajut ja muutenkaan en jaksa seistä toljottamassa paikallani. Etsisi nyt vihdoin sen kunnon kameransa laturin eikä aina napsisi kuvia kännykällä, joka vaatii kohdettaan pysymään hetken ihan paikallaan, ettei tule heilahtaneita kuvia. Siinä kännykässä kun ei ole kuulemma salamaa.



Vaikka kyllä minä sitten pikkuisen poseerasinkin, emännän mieliksi. Onhan se mulle aina ihan kiltti. Ei sen mieltä viitsi ihan pahoittaa. Siis ihan vähän olin taas mallinakin.



Tässä on minun puumerkkini. Siihenkin emännällä oli taas sanomista, että kynnet ovat liian pitkät, että ne pitää leikata. Oma vikansa, mitäs ei lähde pitemmille lenkeille.

Olen minä yrittänyt saada sitä liikkeelle, mutta aina se vain napsii kuvia kännykällä ja niin me liikutaan niin hitaasti, ettei siinä ehdi kynsiään asfaltissa hioskella, kun matkaa tehdään vain "pali kiellosta koulun ympäli" eikun korttelin ympäri. Se "pali kiellosta" on niitä emännän muisteluksia sen kouluajoilta, kun sen koulussa joku vahtimestari pisti kolttosistaan kiinni saadut pojat juoksemaan koulun ympäri pari kierrosta. Kyllä minullekin passaisi, mutta emäntä pitää minut hihnassa ja lähde siinä nyt sitten pitemmälle juoksemaan. Siitä en ole varma, onko tuo kengän jälki tuossa puumerkkieni vieressäemännän vai jonkun muun .

Yritti se emäntä ottaa meistä yhdessä semmoista halauskuvaa lumisateessa, mutta en minä jaksanut siinä kameraa tuijotella, enkä minä oikein tykkää semmoisesta kaulailemisestakaan. Emäntä kyllä sanoi, että olisi kiva saada kuva, jossa on kaksi lumiukkoa lumisateessa.



Sitten, kun oltiin menossa sisälle, huomattiin, että jotain samaa meissä olikin. Emäntäkin oli kerännyt lumipalleroita, ei tosin varpaiden väliin, niin kuin minä,mutta housunlahkeisiin koristeiksi. Minut piti harjata puhtaaksi lumesta, kun selkänikin oli aivan valkoinen. Emännänkin olkapäillä lunta oli pienen kinoksen verran.



Mutta kaunista on keskiyöllä Helsigissä, eikös vaan. Kertojana oli Nalle Puh.
PS. MUISTAKAA Lintujen pihabongaus nyt viikonloppuna 24. - 25.1.09. Katso blogiani Muista leikkiä!